Vire alkaa löytyä. Huono asia on se, että kestävyyspohja on
todellakin niin nolla kuin voi olla. Vaikka jalat ja kädet alkavat toimia aina
vain terävämmin, ei tuota terävyyttä yleensä riitä lämmittelyn jälkeiseen
heittelyyn kuin kolmeksi vartiksi, vaikka aiemmin puolitoistakin tuntia on
mennyt ihan hyvin. Ei tuo välttämättä huono ole, lyhytaikainen terävyyspiikki
enteilee korkeampaa huippua, sillä 2 h reenin lopussa heitetty ennätys ei voi
millään olla kovin optimaalinen suoritus.
Luin faktaa, että siirryttäessä 1 kg kiekosta 1,25 kiekkoon
(sama myös 2 kg –> 2,5 kg), pitäisi noin 50 m pituisissa heitoissa eroa olla
noin 8 – 10 m. Kun 1,5 kg limppu on lentänyt paikaltaan yli 41 m, pitäisi tuon
mukaan kilosen lentää noin 52 – 55 m. Tuntui
aika hurjalta, mutta pitihän se mennä kokeilemaan! Viime kesältä paras merkintä
1 kg vauhdittomasta oli 42,2 m, vaikkakin noita heittokertoja oli melko vähän. Alkukesästä
heitin yhden kerran 45 m, ja pidin tuota ylimaagisena suorituksena, jonka
jälkeen olisi hyvin voinut ikuistaa oman kuvansa kivipatsaaseen keskelle
kaupunkia. Näistä lähtökohdista heitin nyt viikonloppuna noin 5 kpl sinne päin lähtenyttä
kaarta. Toisiksi pisin 48,8 m, pisin 48,9 m! Tsiisus, 4 m lisää tuohon aiempaan
täydelliseen, ja melkein 7 m viime
kesään. Ei sillä, noissa oli vielä paljon parantamista, kun tuo kevyt väline
sekoitti vähän ajoituksia. 1,5 kg on paikaltaan mennyt näköjään myös 6 – 7 m
pidemmälle kuin viime kesänä, oli hyvältä näyttää. Kun tuon eron saisi
käännettyä vielä vauhdilliseen, niin hymy olisi taattu. Vielä sitä ei ole
käynyt.
Oikeasti tilanne on nyt se, että joudun huomiseksi
teippaamaan taas käteni kasaan kauniilla vaaleanpunaisella kinesioteipillä.
Nice. Heittoja on tullut jo pitkään 3 settiä viikkoon, ja nyt alkaa kyynerpää
ja olkapää antaa sellaista merkkiä, että pieni lepo antaisi lihaksille
kaivattua lisätilaa. Seuraavat kuusi päivää siis ilman yhden käden heittoja,
penkkailuita ja semmoisia. Kuulanheitoista tuskin maltan luopua, niissä on
liikeradat ihan eri ja niistä tuntuu hyötyä kovasti olevan. Raakatempaukset on
tehnyt erittäin hyvää, ennätys 5 kg kuulalla pään yli taakse on nimittäin hypännyt
1,36 m eteenpäin kuluneen viikon aikana, vaikka 20 m
jäi vielä ikävän lähelle. Jalkojen välistä eteen tuo ei lähtenyt
mitenkään mukavasti vielä lentämään, mutta ennätyslukema parani kuitenkin 49 cm
lukemiin. Metri jos toinenkin jäi ottamatta, katsotaan jos tuo ensi viikolla
lähtisi.
Koin viikonloppuna yllätyksen. Jos viettää 2 x 2,5 h ulkona
suorassa auringonpaisteessa, saattaa iho palaa. Yhdestä kerrasta ei vielä,
mutta toinen tekee todennäköisesti ihmeitä. Huomasin tuon vasta kotona
myöhemmin, kun olkapäistä löytyi aidon juntin tunnusmerkit täyttävät hihattoman
paidan rajat. Kyllä näitä kelpaa esitellä! Tällä viikolla ajattelin pistää myös
aurinkorasvaa, ja viettää jokaisen illan pihalla grillaten ihoani muun
liikunnan ohessa. Tuota varten tarvinnee luopua pitkähihaisesta reenipaidasta,
joka on aika synkkää mikäli ollaan alle 25 lämpöasteen.