Irtoaa kohta. Heitot ja käsi.

Vire alkaa löytyä. Huono asia on se, että kestävyyspohja on todellakin niin nolla kuin voi olla. Vaikka jalat ja kädet alkavat toimia aina vain terävämmin, ei tuota terävyyttä yleensä riitä lämmittelyn jälkeiseen heittelyyn kuin kolmeksi vartiksi, vaikka aiemmin puolitoistakin tuntia on mennyt ihan hyvin. Ei tuo välttämättä huono ole, lyhytaikainen terävyyspiikki enteilee korkeampaa huippua, sillä 2 h reenin lopussa heitetty ennätys ei voi millään olla kovin optimaalinen suoritus.

Luin faktaa, että siirryttäessä 1 kg kiekosta 1,25 kiekkoon (sama myös 2 kg –> 2,5 kg), pitäisi noin 50 m pituisissa heitoissa eroa olla noin 8 – 10 m. Kun 1,5 kg limppu on lentänyt paikaltaan yli 41 m, pitäisi tuon mukaan kilosen lentää noin 52 – 55 m.  Tuntui aika hurjalta, mutta pitihän se mennä kokeilemaan! Viime kesältä paras merkintä 1 kg vauhdittomasta oli 42,2 m, vaikkakin noita heittokertoja oli melko vähän. Alkukesästä heitin yhden kerran 45 m, ja pidin tuota ylimaagisena suorituksena, jonka jälkeen olisi hyvin voinut ikuistaa oman kuvansa kivipatsaaseen keskelle kaupunkia. Näistä lähtökohdista heitin nyt viikonloppuna noin 5 kpl sinne päin lähtenyttä kaarta. Toisiksi pisin 48,8 m, pisin 48,9 m! Tsiisus, 4 m lisää tuohon aiempaan täydelliseen, ja melkein 7 m  viime kesään. Ei sillä, noissa oli vielä paljon parantamista, kun tuo kevyt väline sekoitti vähän ajoituksia. 1,5 kg on paikaltaan mennyt näköjään myös 6 – 7 m pidemmälle kuin viime kesänä, oli hyvältä näyttää. Kun tuon eron saisi käännettyä vielä vauhdilliseen, niin hymy olisi taattu. Vielä sitä ei ole käynyt.

Oikeasti tilanne on nyt se, että joudun huomiseksi teippaamaan taas käteni kasaan kauniilla vaaleanpunaisella kinesioteipillä. Nice. Heittoja on tullut jo pitkään 3 settiä viikkoon, ja nyt alkaa kyynerpää ja olkapää antaa sellaista merkkiä, että pieni lepo antaisi lihaksille kaivattua lisätilaa. Seuraavat kuusi päivää siis ilman yhden käden heittoja, penkkailuita ja semmoisia. Kuulanheitoista tuskin maltan luopua, niissä on liikeradat ihan eri ja niistä tuntuu hyötyä kovasti olevan. Raakatempaukset on tehnyt erittäin hyvää, ennätys 5 kg kuulalla pään yli taakse on nimittäin hypännyt 1,36 m eteenpäin kuluneen viikon aikana,  vaikka 20 m  jäi vielä ikävän lähelle. Jalkojen välistä eteen tuo ei lähtenyt mitenkään mukavasti vielä lentämään, mutta ennätyslukema parani kuitenkin 49 cm lukemiin. Metri jos toinenkin jäi ottamatta, katsotaan jos tuo ensi viikolla lähtisi.

Koin viikonloppuna yllätyksen. Jos viettää 2 x 2,5 h ulkona suorassa auringonpaisteessa, saattaa iho palaa. Yhdestä kerrasta ei vielä, mutta toinen tekee todennäköisesti ihmeitä. Huomasin tuon vasta kotona myöhemmin, kun olkapäistä löytyi aidon juntin tunnusmerkit täyttävät hihattoman paidan rajat. Kyllä näitä kelpaa esitellä! Tällä viikolla ajattelin pistää myös aurinkorasvaa, ja viettää jokaisen illan pihalla grillaten ihoani muun liikunnan ohessa. Tuota varten tarvinnee luopua pitkähihaisesta reenipaidasta, joka on aika synkkää mikäli ollaan alle 25 lämpöasteen.